Vauvanpallerostamme on kuluneen kahden viikon aikana kuoriutunut varsinainen rasavilli menopeli ja jos osut sen tielle, saat aimo satsin suukkoja ja pienillä tirrihampailla nipistelyä! Poitsu on luonteelaan siis aivan ihastuttava tapaus, joka nauttii suunnattomasti huomiosta, tosin sylissä ei kauaa ehdi olla, kun on niiiin paljon tärkeämpääkin tekemistä, kuten mennä pupuhyppyä, härnätä isompia koiria ja riepotella leluja.

Pojalla on ollut oma pentuaitaus Sandyn tyttöjen pentuaitauksen sisällä jo toista viikkoa. Sieltä on mukava seurata tyttöjen toilailuja ja kommentoida välillä haukkumalla, jos meno yltyy liikamoiseksi. Vierailuja tyttöjen puolelle on tehty ja hengailtu neitiporukassa tarhan ulkopuolellakin; tytöillä vaan on edelleen ylivoima niin määrällisesti kuin fyysisesti, joten pojan puolia saa pitää, ettei raukkaa kyykytetä liikaa.

Matolääkettä on maisteltu taas 5-viikkoispäivän kunniaksi ja hyvin meni alas. Kaulapannankin veijari on saanut jo kaulaansa harjoitusmielessä ja alkaa jo olla varsin mallikelpoinen pannanpitäjä. Kynsiä on leikattu säännöllisesti ja se sujuu ilman vastalauseita. Jauhelihan maistelut aloitettiin 4 viikon iässä ja nyt herrasmies mutustelee jauheliha-piimävelliä hienosti pieneltä asetilta. Pian mukaan sotketaan hieman pentumuonaa, jotta päästään vähitellen oikean ruuan makuun. Fina imettää pikkumiestä vielä tunnollisesti ja nukkuu yönsä sen kanssa, mutta vähitellen on aika ottaa ensimmäinen askel kohti vieroitusta ja jättää yöimetykset pois.

Tässä muutama kuva meidän 5-viikkoisesta päivänsäteestämme, lisää otoksia löytyy pojan omasta albumista.

Tässä olen pienessä, vaaleansinisessä pentupannassani :)

Uskallatkos ottaa leluni?!

Mitäs höpötät siellä?

Päivätorkuilla äiskän viekussa