Pikku-Eddien kulunut viikko sisälsi reissun lääkäritädin luo, jossa pojalle tehtiin pentutarkastus ja laitettiin mikrosiru paikoilleen. Meillä oli lääkärin kanssa tekemistä saada äijä pysymään pöydällä tutkimisen ajan ja lisäksi Eddiestä olisi ollut paljon mukavampaa järsiä stetoskooppia tai kiivetä lääkärin sylkkyyn pusuttelemaan. Mikrosirun laittamisen Eddie kesti kuin mies ja unohti ikävän kokemuksen tuossa tuokiossa.

Sirutuksen myötä sain saatettua loppuun Eddien rekisteröinnin; poika löytyykin jo Kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjestelmästä ja rekisteripaperitkin saapuivat jo postitse.

Eddie on päässyt ulkoilemaan takapihalle ja onkin hyvin määrätietoinen "vuorikiipeilijä" pomppiessaan katolta tuleen lumen muodostamien kukkuloiden päällä. Autoiltukin ollaan muutamia kertoja ja pikkuhäiskä on reipas kyytiläinen, tosin välillä pitää protestoida "tylsää elämää" kuljetusboksissa räksyttämällä äänekkäästi. Eddie sai viime tiistaina viimeisen matokuurinsa täällä synnyinkodissa ja seuraava käsittely on edessä sitten viikkoa ennen 1. rokotusta.

Eddie on hyvä syömämies ja popsii nappulansa hyvällä halulla. Välillä sekaan on laitettu kyytipojaksi hieman raejuustoa tai piimää. Tilaisuuden tullen Eddie olisi vielä halukas koittamaan, josko saisi maitohuikan Fina-mammalta ja tästä syystä Fina joutuukin kulkemaan edelleen äitiysmekossaan vaikka maidontuotanto onkin jo likipitäen loppunut.

Eddie on oikein hauska ja erittäin energinen pieni haukku, joka ei turhia arkaile, vaan syöksyy päätä-pahkaa tilanteeseen kuin tilanteeseen! Nyt Eddie on vähän ihmeissään hyvän ystävänsä Sanin (G. Blueberry Kisses) muutettua eilen uuteen kotiinsa, mutta onneksi vielä jäi runsaasti muuta koissuseuraa, jonka kanssa telmiä.

Vielä viikon+ saamme nauttia tämän herrasmiehen valloittavasta seurasta, jonka jälkeen ukkelin on aika pakata laukkunsa ja suunnata uuteen kotiinsa Helsinkiin.

Lisäsin Eddiestä uusia kuvia pojan albumiin; tässä kuitenkin pari kuvanostoa:

G. Only Love 7viikkoa 5vuorokautta

Lumimies vauhdissa :)

Vauvanpallerostamme on kuluneen kahden viikon aikana kuoriutunut varsinainen rasavilli menopeli ja jos osut sen tielle, saat aimo satsin suukkoja ja pienillä tirrihampailla nipistelyä! Poitsu on luonteelaan siis aivan ihastuttava tapaus, joka nauttii suunnattomasti huomiosta, tosin sylissä ei kauaa ehdi olla, kun on niiiin paljon tärkeämpääkin tekemistä, kuten mennä pupuhyppyä, härnätä isompia koiria ja riepotella leluja.

Pojalla on ollut oma pentuaitaus Sandyn tyttöjen pentuaitauksen sisällä jo toista viikkoa. Sieltä on mukava seurata tyttöjen toilailuja ja kommentoida välillä haukkumalla, jos meno yltyy liikamoiseksi. Vierailuja tyttöjen puolelle on tehty ja hengailtu neitiporukassa tarhan ulkopuolellakin; tytöillä vaan on edelleen ylivoima niin määrällisesti kuin fyysisesti, joten pojan puolia saa pitää, ettei raukkaa kyykytetä liikaa.

Matolääkettä on maisteltu taas 5-viikkoispäivän kunniaksi ja hyvin meni alas. Kaulapannankin veijari on saanut jo kaulaansa harjoitusmielessä ja alkaa jo olla varsin mallikelpoinen pannanpitäjä. Kynsiä on leikattu säännöllisesti ja se sujuu ilman vastalauseita. Jauhelihan maistelut aloitettiin 4 viikon iässä ja nyt herrasmies mutustelee jauheliha-piimävelliä hienosti pieneltä asetilta. Pian mukaan sotketaan hieman pentumuonaa, jotta päästään vähitellen oikean ruuan makuun. Fina imettää pikkumiestä vielä tunnollisesti ja nukkuu yönsä sen kanssa, mutta vähitellen on aika ottaa ensimmäinen askel kohti vieroitusta ja jättää yöimetykset pois.

Tässä muutama kuva meidän 5-viikkoisesta päivänsäteestämme, lisää otoksia löytyy pojan omasta albumista.

Tässä olen pienessä, vaaleansinisessä pentupannassani :)

Uskallatkos ottaa leluni?!

Mitäs höpötät siellä?

Päivätorkuilla äiskän viekussa

Pieni paksuposki, herrasmies Only Love on kehittynyt valtavasti viimeisen viikon aikana. Melkoiseksi päärynäksi itsensä emonmaidolla kasvattanut ukkeli on vihdoin alkanut tehdä kävelyharjoituksia; etujalat kantavat jo oikein hienosti, mutta takajalkojen saaminen yhteistyöhaluisiksi on ottanut enemmän aikaa. Poika onkin jumpannut muutamia kertoja päivässä, jotta takajalkojen lihakset vahvistuvat ja muutenkin koko "komeus" kiinteytyisi hieman :).

Poju alkaa jo vähitellen murista ja maistella sormia ja kuuntelee korva tarkkana jutusteluamme. Muiden koirien kanssa ollaan jo tutusteltu; Sandyn tytöt ovat vieä hieman raisua seuraa pojalle, joten niiden kanssa ei ole vielä löytynyt yhteistä säveltä. 2,5 viikon ikäero on paljon koiranpennuilla.

Poikanen sai ekan matolääkesatsin viime tiistaina täytettyään 3 viikkoa. Mitään herkkuahan se ei ollut, mutta ei auttanut kuin maiskutella vaan.

Fina hoitaa pentuaan vielä säntillisesti, tosin malttaa olla laatikolta poissa jo pidempiä aikoja ilman tulenpalavaa kiirettä hoitohommiin.

Tässä muutama kuva poikasesta 3vk 2vrk iässä, lisää löytyy hänen omasta kuva-albumistaan.

Viime viikon tiistaina 18.1. oli Finan pienen masuasukin aika tulla maailmaan! Käytin Finan torstaina 13.1. tiineysröntgenissä, jossa selvisi, että vauvoja on tulossa vain yksi - Finan masu olikin niin pieni, että en uskaltanut enempää odottaakaan. Pieni poikanen onnistui näyttämään rtg-kuvassa niin suurelta, että lääkäri suositteli keisarinleikkausta synnytyksen käynnistyttyä, sillä hän pelkäsi, ettei pentu mahtuisi syntymään alateitse, jolloin se saattaisi jäädä jumiin synnytyskanavaan. Noudatin lääkärin neuvoa ja tiistaiaamuna 18. pvä teimmekin lentävän lähdön klinikalle, jossa Fina pääsi leikkauspöydälle klo 9 aikaan ja pikkumies, 224 grammaa, oli maailmassa klo 9.30! Pennun koko ei tosiasiassa ollut suuri ja jo hetken mietin, oliko leikkaukselle perustetta. Päädyin kuitenkin ajattelemaan, että jos pentu olisikin ollut n. 300 grammainen "mötkylä", kuten se rtg-kuvassa lupaili, olisimme olleet pulassa. Loppu hyvin, kaikki hyvin...

Fina oli leikkauspäivän enemmän ja vähemmän "ulalla" asioista, mutta maitoa onneksi lähti tulemaan ja pentu sai imettyä tuikitärkeää ternimaitoa. Paino pojalla laski kymmenisen grammaa, mutta jo heti seuraavana päivänä se lähti nousemaan ja sen koommin jätkä on saanut elopainoa todella hyvää vauhtia - eilisiltana vaaka näytti lukemaksi jo 538 grammaa! Pentujen pieni painonlasku sektion jälkeen on aivan normaalia, sillä maito ei leikatulla nartulla laske yhtä nopeasti kuin luomusynnytyksessä. Jo seuraavana päivänä Fina oli hyvässä kunnossa, havaitsi pennun omakseen ja on hoitanut ainokaistaan todella esimerkillisesti! Ulos Fina ei meinaa malttaa lähteä ollenkaan ja vastaavasti ulkoa on hurja kiire takaisin pentulaatikkoon.

Nimi tulokkaalle oli olemassa jo rtg-kuvasta lähtien; G. Only Love :)

Pikkupojan kynnet leikattiin ekan kerran tiistaina yhden viikon iässä, jolloin nappasin jäppisestä myös muutamia kuvia. Tässä pari kuvaa viikon ikäisestä vauvelista; avasin pojalle myös oman kuva-albumin, josta löytyy otoksia pentusesta parin tunnin ikäisenä.